Koiramaisen kivaa (#3)!

 

Heips! 

Tänään tarina jatkuu, toivottavasti pidätte! Yritin sisällyttää tähän enemmän koiraa, kun viime osassa tulos jäi laihaksi :)

Ekan osan voi lukea tästä, ja toisen tästä!

Koiramaisen kivaa!

Vihdoin, vihdoin kotona. 

Avaan välioven, heitän koulurepun kaapin viereen ja istahdan rapsuttamaan jalkoihini rynnännyttä Lunea.

Koulupäivä oli ollut tavallistakin kauheampi, sillä Tarjiksen mielestä -sillä nimellä minä ja Anne nykyään kutsumme häntä- olin tehnyt matikantehtävät väärin. Ei puhettakaan, että hän olisi vaivautunut auttamaan korjaamaan tehtävät, ehei. Jouduin kumittamaan kaiken ja aloittamaan alusta! Onneksi Anne on matikkanero ja hän näytti minulle vastauksia, muuten en olisi selvinnyt.

Perinteisen silittelytuokion päätteeksi nousen eteisen matolta, ja otan Lunen valjaat käteeni. Kiinnitän ne nopeasti ja ryntään ulos, koira kannoillani. Viikko koulua käyty ja vihdoin on perjantai-iltapäivä.

"Voidaan olla yhdessä koko viikonloppu", sanon Lunelle, vaikkei se ymmärräkkään sanojani.

Lenkki jää lyhyeksi, sillä käyn sen kanssa pidemmän sitten illalla. Vartin jälkeen menemme sisälle ja alan tehdä läksyjäni. 

En yksinkertaisesti ymmärrä matematiikan tehtäviä, vaikka Lune koettaa ilmeisesti auttaa, laitamalla tassunsa kirjan päälle. Annellekkaan ei kannattanut yrittää soittaa, sillä ystävällä oli pianotunti keskustassa. Isä ja äitikin olivat töissä, joten apua ei löytyisi mistään.

Huokaisen, suljen kirjan ja heittäydyn sängylle pitkäkseni, kattoa katsellen. Kohta valkea katto peittyy läähättävään naamaan, joka katsoo minua valloittavasti. Nousen istuma-asentoon ja otan käteeni yhden Lunen lempileluista, pallon joka on kiinni narussa. Otan narusta kiinni ja roikotan palloa koirani kuonon edessä. Lune hyökkää häntä vispaten ja ottaa pallon hampaisiinsa, samalla kun vedän toisesta päästä.

"Uh", huudahdan dramaattisesti päästäen narusta irti.

Lune lähtee pallo suusta roikkuen viereiseen huoneeseen ja minä avaan perheemme tabletin. Laitan verhot ikkunan eteen ja sammutan valot. Ovea en sulje, jotta Lune pääsee halutessaan siniseksi sisustettuun huoneeseeni. 

Avaan YouTuben ja alan katsoa SM agilitykilpailuja, jotka on pidetty noin kuukausi sitten. Olen tietysti katsonut videon aiemminkin, mutta minkäs sille mahtaa, että agility vain on minun lajini. Tai no, en ole sitä koskaan kokeillut, mutta pian olisin. Heti kun Lune olisi tarpeeksi vanha.

Anne ja Fannykin ovat menestyneet agilityssa ihan hyvin, kilpailevat kakkosluokassa. Vaikka tolleri ei ole mikään yleisin agilityrotu, Fannylla selvästikin on lahjoja.

Austaralianpaimenkoira taas... no, niitä näkee lajeissa kuin lajeissakin paljon, tosin tietysti bordercolliet ovat niin tokossa kuin agilityssäkin kaikkein yleisimpiä rotuja.

Tunti kuluu hujauksessa. Katseltuani radalla kisaavan shetlanninlammaskoiran suorituksen, laitan tabletin kiinni. Lune on selvästikin nukahtanut, sillä sen kolistelua ei enää kuulu.

Avaan puhelimeni, jonne on tullut 25 viestiä. Kaksi Annelta, yksi Jenniltä ja 22 luokkamme ryhmään. Avaan ensiksi Annen viestit ja vastaan niihin:

Anne

Heii, mun piano loppu just

Anne

Ainiin, se asia 😅 Niin siis mennäänkö huomenna kasilta tunnin lenkille? Koska miksei😀

Sinä               

Joo, kai se sopii!                     

Jennin viesti taas liittyy koulutehtäviin, lukupiiriläksyyn. Me olemme samassa ryhmässä, joten yritän neuvoa häntä parhaani mukaan. Mutta luokkamme ryhmässä on kiistelyyn vivahtava keskustelu.

😎😎😎6B-luokka😎😎😎

Olli

Mitä tuli läksyks?

Väinö

Sori en muista😎

Olli

No tietääks joku muu

Alisa

Tietty, kato mä kuuntelen tunnilla

Olli

No kerro sit

Alisa

En jaksa

Olli

Oikeesti😡 Oot nörtti

Alisa

Aha. Mikset sit kuunnellu tunnilla?

Olli

Koska ope on ärsyttävä ja tunti tylsä

Emilia

Ei viittitä please tapella...

Olli

No sano se tolle idiootille

Pete

Olli hei, mennääks heseen

Olli

Hyvä idis

Alisa

No sorry, kai mä jaksan kertoo... Matikasta aukeema ja mökki, lukupiiristä seuraavat 5 lukua ja tehtävät, jotka on siinä monisteessa

Olli

Ok kiitti

Nelli

Oliks ensviikolla se kirjastoretki?

Jenni

Joo, tiistaina

Sofia

Miks mä en tienny siitä mitään??!!

Anne

Ope kerto siitä vasta tänään, sähän olit kipee

Elias

Kirjastoon... hyii

Hugo

Nii, yök

Emilia

Mun mielestä kirjastossa on kivaa 😀 Ja tehän voitte vaikka pelata siellä olevilla tietokoneilla

Naurahdan ja suljen puhelimen. Emilia on juuri tuollainen kiltti, joka välittää toistenkin tunteista. Jopa kaikkein ärsyttävimpienkin ihmisten. Tai no, mikä oikeus minulla on kutsua erilaisia ihmisiä ärsyttäviksi? Ei mikään. 

Kello on vasta neljä, voisin vaikkapa... aivan. Piirtää! Rakastan piirtämistä ja minulla on monia luonnoslehtiöitä täynnä piirrustuksia, yksi lehtiö tietysti täynnä kuvia Lunesta. Nytkin avaan puolitäyden lehtiön ja istahdan koulupöytäni ääreen. Otan lyijykynän käteen ja mietin. 

Pohtiessani kynäni lentää paperilla, piirtäen viivoja, luoden tunnelmaa. Pikkuhiljaa alkavat muodostua talomme, sen edessä kasvavat koivut ja piha. Piirrän pikkulintuja puihin ja itseni, sekä Lunen juoksemassa pihalla. Pian vaihdan lyijykynän puuväreihin. Vihreällä nurmi, sinisellä taivas, hennonkeltaisella talomme. Panostan piirtäessäni yksityiskohtiin, kuten taskustani pilkistävään koiran namipussiin. Eräällä pikkulinnulla on suussaan mato, ja Lune pyörittelee tassuissaan tennispalloa. Keittiömme ikkunalaudalle piirrän basilikaa, ja kävelytielle nuoren pikkutytön potkimassa palloa.

Aika kuluu. Vielä viimeiseksi ennen lenkille menoa avaan tyhjän sivun ja piirrän pääkuvan Lunesta. Kaula, kuono, silmät, korvat, pää. Pidän lyijykynäpiirroksista, ja sellainen tulee tästäkin koirasta. 

Lasken lyijykynän pöydälle, suljen lehtiön ja sanon koiralleni: "Lune, tule. Mennään lenkille."

Noin :) Siinä se sitten oli. Tajusin äsken, kuinka lyhyt tuo kakkososa oli ja tein tästä sitten hieman pidemmän.

Toivottavasti pidit, seuraavaan postaukseen💙