Koiramaisen kivaa (#2)!

 

Moikka taas! 

Tässä olisi sitten Koiramaisen kivaa osa 2💙 Ensimmäisen osan voit käydä lukemassa tästä, jos sitä et vielä ole lukenut 😀

Koiramaisen kivaa!

Istahdan sen pulpetin ääreen, joka minulle osoitetaan. Ensimmäinen koulupäivä, paluu arkeen ei ole se toivotuin asia maailmassa. Ei todellakaan. 

Jo hieman ennen kesäloman alkua heille oli tullut kauhea sijainen, kun mukava opettaja oli jäänyt äitiyslomalle. Silloinen sijainen ei ollut silti yhtä hirveä kuin tämä...

Vaihdan kärsivän ilmeen Annen kanssa, joka onneksi saa istua vieressäni. Se tästä vielä olisi puuttunut, että tiukkailmeinen, nutturapäinen ope olisi laittanut heidät istumaan kauas toisistaan.

"Toi ope on ihan hullu", Anne kuiskasi."Sehän laittoi Ollin ja Peten istumaan vierekkäin! Siis luokan kauhukakarat!"

Tyrskähdän. "No mitäs me ollaan? Puhtaita pulmusia, vai?"

"No ei nyt ihan, mutta eihän me kailoteta tunnilla ja vitsailla opettajan kustannuksella."

Kun katselen luokkaa, huomaan liitutaululla tekstin; Tervetuloa 6B! Sen alle on kirjoitettu uuden opettajamme nimi; Tarja. 

Tuuppaan Annea leikkimielisesti kylkeen, ja Tarja-ope mulkaisee minua. 

Ajatelkoon mitä tahtoo, ajattelen, mutta Anne asettaa kätensä siivosti pulpetille ja hymyilee opettajalle epävarmasti.

Anne on juuri sellainen kiltti tyttö, joka käyttäytyy aina esimerkillisesti. Voisi luulla, että olen siitä hänelle kateellinen, mutta mielestäni me molemmat olemme hyviä tällaisina. Minä uteliaana, joka paikkaan tunkijana ja hieman kapinoivana, Anne ystävällisenä ja vähän ujona.

Tarjan ääni keskeyttää ajatukseni: "Jaan teille matematiikan kirjat. Kun olette tehneet ensimmäisen kappaleen ja lisätehtävät, käymme nimikierroksen ja suunnittelemme hieman tulevaa vuotta."

Voihkaisen. Eihän koskaan, ikinä, saati milloinkaan jaeta ensimmäisenä päivänä kirjoja!? Vanha ope ei pakottanut tekemään myöskään lisätehtäviä!

Pidän mielipiteeni omana tietonani, mutta muutama muu oppilas alkaa protestoida.

"Häh? Matikan kirjat ekana päivänä??!!" Pete meluaa ja Olli yhtyy kuoroon.

"Eihän lisätehtäviä ole koskaan pakko tehdä!" tämä kailottaa.

Kuulen jopa luokkalaisemme Sofian marisevan, vaikka tämä yleensä ei ota kantaa asioihin.

"Kyllä", Tarja sanoo ankarasti. "Yhtä hyvin voimme aloittaa heti."

Työskentelemme hiljaisuuden vallitessa, kunnes vihdoin ja viimein kello soi. Meillä ei kuitenkaan ole välituntia, kuin vasta neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua. Sen sijaan Tarja osoittaa Väinön aloittavaksi nimikierroksen. Väinö, Pete, Olli, Sofia, Alisa, Emilia, Jenni, Nelli, Elias, Henri ja niin edelleen.

Vuorollani vastaan kuuluvalla äänellä ja yksinkertaisesti meinaan nukahtaa. 

Tunti on vain niiin tylsä. Ja opettaja niiin kuiva. Ja luokkahuone niiin ikävystyttävä. Ja-

"Ronja? Keskity tuntiin." Tarja sanoo ärtyneesti.

"Joo joo", tuhahdan ja saan palkkioksi murskaavan katseen. 

Koulupäivä sujuu joten kuten, ja kun lopulta lähdemme Annen kanssa kotimatkalle, aloitan valitusvirren: "Miten joku ihminen voi olla niin hirveä!? Ihan kuin... kaapin pohjalla kuivunut ja homehtunut korppu!"

"Jep", Anne tuhahtaa. Nyt, poissa koulusta hän ilmaisee minulle mielipiteensä.

Erotessamme, ajattelen Lunea. Se ainakin olisi riehakas ja hauska!

Tässä sitten tämä! Okei, tiedän että tämän sarjan idea oli kertoa siitä koirasta, ja tämä oli kouluaikaa kuivien korppujen kera 😂

Ensi jaksossa tulee enemmän karvakuonoa näkyviin!