Täällä taas - kuulumisiani

 

Hei kaikki, ihanaa kirjoitta tänne taas <3

Mä olen ollut jonkin sortin tauolla motivaation puutteen ja parin muunkin syyn takia. Ajattelin nyt kerrata vähän mun kuulumisia aika pitkältäkin ajalta ja loppuun liitän yhden runonpätkän.

Mä tutustuin keväällä kunnolla nykyiseen bestikseeni - enkä olisi todellakaan uskonut sellaista ystävää löytyvän netistä. Yksi kaunis päivä me sitten siirryttiin nettisivulta chattiin ja pysyttiin siellä jonkin aikaa, kunnes vaihdettiin kesäkuussa puhelinnumerot. Mun elämä sai siinä vaiheessa ihanan käänteen, kun olikin puhelimen päässä melkein saman ikäinen ihminen, jonka kanssa saattoi jutella, nauraa ja jakaa ongelmiaan. Siinä kuukauden päästä mulla olikin bestiksen lisäksi myös neljä upeaa ystävää - vaikka he kaikki asuvatkin eri puolella Suomea kuin minä.

Mun aika kului siis wappia käyttäen, piirtäen, musiikkia kuunnellen ja haaveillen. Mä siirryin kesäloman jälkeen kutoselle, mikä toi uusia paineita. Ei varsinaisesti se juuri kutoselle siirtyminen, mutta tiesin jonkin muuttuneen. Mä en selaillut nettiä enää samalla tunteella kuin aiemmin, en käynyt koulua samalla tunteella tai edes elänyt samalla tunteella. Mua ahdisti usein - ahdistaa välillä vieläkin, stressasin kaikenlaisesta ja etenkin lyttäsin itseäni maahan. Mun alta alkoi paljastumaan kuilu - epätoivon ja ahdistuksen kuilu. Musta tuntuu, että ellei mulla olisi ollut ystäviäni tsemppaamassa ja auttamassa, mä olisin nyt siellä kuilun pohjalla. Mä olen tällä hetkellä ylhäällä, kuilun reunalla ja yhä saatan välillä tipahtaa sinne, kiiveten kädet naarmuilla takasin, mut oon päässyt uskoakseni pahimman yli.

Siitä sitten iloisempiin asioihin, mun maku niin vaatteiden kuin lempivärienkin kohdalla on vähän muuttunut. Verenpunainen ja etenkin oranssi ovat tulleet uusina ja musta on kuoriutunut melkoinen hupparihullu. Oon tässä viimeaikoina saanut myös enemmän itsevarmuutta sinne sisällekin - mulla on varmempi kuori ja sit se vähän vähemmän varma sisus ❤️

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen muuttunut tämän puolen vuoden aikana ihmisenä. Mä olen yhä vauhdikas, pitkähiuksinen, omalla tavallani luova ja oman huumorintajuni omaava, sama Sammal, mut jotain on silti eri lailla, kuin ennen. Mä en tiedä mikä se on - onko se hyvä vai huono juttu, mut otan vastaan sen, mitä tulee eteen. 

On ihana palata tänne, tässä vielä se runonpätkä <3

Kauneus kirkkauden

muistot myrskyjen

haluan takaisin

tunteen tutun

kuten aina ennenkin.

En tiedä

saanko sitä enää

mä yritän

mutten lupaa mitään.