Soturikissat fanifictio - toinen luku

 

Moikka taas kaikki! 💚

Melkein heti putkeen julkaisen kakkosluvun SK fanifictiostani, Uudesta alusta. Ei mulla muuta, mennään luvun pariin!

PS. Kun lukaisin tämän läpi, tajusin kuinka "vähäsanainen", tämä on.. Ehkä joskus parantelen tätä isommin, mutta älkää ihmetelkö tönkköisyyttä :,)

-

Palatessaan kotiin, Esikko käveli aidalla miettien kuumeisesti, kunnes melkein törmäsi kahteen ystäväänsä.

"Hei! Mistäs sinä tulet", Sara, vaaleanruskea naaras maukui uteliaasti.

"Tulin juuri maatilalta, heillä oli siellä muutama vieras! Käykää vaikka jossain kohtaa kurkkaamassa."

"Mitä asiaa niillä oli?" Sisu, Saran veli naukui, työntäen päänsä esiin sisarensa takaa.

"Minä kerron, kuunnelkaa. Siellä oli kaksi kissaa, poislähtiessäni kuulin Nupun kutsuvan heitä kulkukissoiksi. Heidän nimensä olivat Kukka ja Kupari ja..."

Esikon kerrottua koko jutun, Sara näytti mietteliäältä: "Tuotahan voisi jopa harkita!"

"Niin voisi", Sisu puuttui puheeseen. "Metsässä voisi olla parempaa muonaa kuin kuivia nappuloita! Esimerkiksi hiiriä ja erilaisia lintuja siis!"

"Totta", Esikko naukui epävarmasti, tuoden kuitenkin häntä vaivanneen asian esiin. "Mutta entä kotiväkemme?"

"En usko että ne huolestuisivat", joku maukui ystävysten takana.

"Loiske!" Esikko naukaisi yllättyneenä. "Mukava nähdä taas."

"Hei", Loiske kehräsi ystävällisellä, pehmeällä äänellään. "Mitä teille kuuluu?"

Sara vilkaisi tietäväisesti komeaa, siniharmaata kollia: "Hyvää! Mutta hei, kuulitko jo NE uutiset?"

"Kuulinpa hyvinkin."

"Olisi pitänyt arvata", Sisu tuhahti, mutta lisäsi nopeasti. "No, mitä mieltä olet?"

"No... kahdella vieraalla näyttää olevan kiistaa siitä, menevätkö he metsään vai niitylle ja lammelle. Itse menisin mukaan, niitylle ja lammelle siis. Mikäli siis, jos sinä, Esikko tulet mukaani."

"En tiedä..." vaalean kellanpunainen naaras empi epävarmana.

"Suokaa anteeksi", Loiske maukui Saralle ja Sisulle. "Minulla on vähän asiaa Esikolle. Nähdään taas!"

"Muistakaa tulla latoon huomenna, auringon ollessa yläpuolellanne!" Esikko vielä huusi sisaruksille, lähtiessään Loiskeen perään.

"Muistamme, levitämme sanaa, nähdään silloin!" Sara tiivisti nopeasti häntäänsä heilauttaen.

"Hyvä!"

Loiske käveli tyhjälle, autiolle pihalle. Kollin häntä Esikon lavoilla ohjasi häntä oikeaan suuntaan, mutta kun he pääsivät pihaan, Loiske avasi suunsa: "Voisitko tulla mukaamme?"

"En tiedä", Esikko vastasi taas, kohauttaen lapojaan.

"Kuule", kolli aloitti hieman empien. "Minä haluaisin meille yhteisen tulevaisuuden."

Kellanpunainen naaras katsahti hämmentyneenä ja aavistuksen punastuneena Loiskeeseen: "Ai. Minä en tiennyt."

"Minusta... minusta olisi hienoa, jos olisi uuden kodin ensimmäiset pennut. Kotiväkesi ei veisi niitä pois. En käske sinua tulemaan, mutta tee valintasi ennen, kuin tulet maatilalle. Nähdään silloin!"

Niine hyvineen Loiske kääntyi ja loikki pois näkyvistä, jättäen Esikon miettimään juuri kuulemiaan asioita.