Melkein, muttei silti

 

Moikka!

Toi kuva mulla on kylläkin ollut inspispostauksessa, mutta se sopi tähän pikkuiseen (todella pikkuiseen) lyhyttarinaan täydellisesti💙

Melkein, muttei silti

Kävelen metsässä. Kuulen lintujen viserryksen, niiden laulun. Aamuaurinko siivilöityy matalalta puiden lehtien välistä, luoden kaunista tunnelmaa. Askel askeleelta, sekunti sekuntilta tajuan paikan kauneuden.

On kuin syksy, mutta silti kesä. 

Muutamia kauniita, kellanruskeita lehtiä lojuu havupeitteisellä maanpinnalla, mutta puiden lehdet ovat vihreät. Puut ovat enimmäkseen mäntyjä, mutta näen myös muutaman mustavalkean koivun. 

Ja sitten- 

Sitten näen sen.

Suuren tammen, tai ehkä se onkin vaahtera. Sen juuret ovat paksut, ruskeat ja pitkät. Ne ylttävät kauas, kuin kurkottelisivat jotain. Sokkeloisten juurten päällä lojuu samoja, kellertäviä lehtiä, joita koko metsän maa on täynnä. Oksatkin ovat suuret, ja ne nousevat korkealle, kohti taivasta. 

Vaaleanruskeat, kaarnapeitteiset oksat vasten vaaleansinistä taivasta ovat ihana näky. 

Joskus kiipeän vielä noin korkealle, päätän mielessäni.

Miksikö? Katsomaan avaraa maailmaa, näkemään sen omin silmin.

Kuljetan kättäni muhkuraista runkoa vasten ja kierrän puuta ympäri. Tunnen sammalen, vehreyden joka on kasvanut siihen kiinni. Köynnöksiä, kasveja on paljon rungossa, mutta se on vain hienoa.

Pysähdyn. Silmieni edessä, on salaperäisin, ihanin näky koskaan. Pikkuruinen ovi.

Ovi on punertavampaa sävyä kuin itse puu. Se näyttäisi koostuvan pikkuruisista laudoista ja siinä on soma, pieni ikkuna, josta tulvii valoa. Oven alaosassa ja yläosassa on pieniä, merkillisiä kiekuroita, jotka viimeistelevät täydellisyyden. Näen myös pienen kahvan. 

Sydämeni alkaa hakata tuhatta ja sataa. Kohta näkisin sen asukin. Keijun, metsänhengen tai vaikkapa menninkäisen. 

Tartun vapisevin sorimin pieneen kahvaan ja vedän. Ovi narahtaa, alkaen hitaasti aueta. Yhtäkkiä korviini kantautuu ääni, herätyskellon ääni.

Säpsähdän hereille. En ole enää metsässä, vaan kotona, omassa sängyssä.

Se siitä sitten. Mutta joskus vielä, uni voikin osoittautua todeksi. Toivottavasti.

Mitäs pidit? Itse inhoan sitä, että näen mahtavaa unta ja yhtäkkiä herään, kesken parhaan kohdan😅